light-em-up

Light Em Up "Emmy"
Paint, ori
s. 11.08.2013, 25-vuotias
Rautias, 156 cm
VH14-014-0072
Omistanut VRL-10531
Kasvattanut Susan Bailey (US)
Westernhevonen (karjanajo)

I-palkinto WRJ laatuarvostelussa
2016 elokuu, 97 p.

Light Em Up on nopeatempoinen westernhevonen, joka nauttii vauhdin tuomasta hurmasta täysin rinnoin. Aralla ratsastajalla tamma ei välttämättä toimi niin kuin pitäisi, vaan ottaa mielellään ohjat omiin käsiinsä ja sooloilee omiaan. Kunhan tammaa käsittelevältä ihmiseltä löytyy vain määrätietoisuutta, Emmy ikään kuin sulautuu ratsastajaansa, ja liikkuu tämän tahdon mukaisesti.

Emmy-tamma on yksi tallin tasokkaimmista karjahevosista, ja tällä tammalla onkin erinomainen karjavaisto, joten se pärjää myös hankalampien nautaeläinten kanssa leikiten. Ratsastajan ei tarvitse tehdä muuta kuin istua selässä ja nauttia hevosen taitavasta työskentelystä, ja ratsastajan liiallisesta kontrollista tamma saattaakin herkästi suutahtaa kun on kyse karjatyöskentelystä. Karjanajon lisäksi kaikki muukin nopeatempoinen työskentely on aina ollut Emmyn mieleen, joten myös lännenratsastuksen nopeuslajit ovat sille tuttua ja mukavaa puuhaa. Tamma osaa myös asettua aloillaan ja työskennellä rauhallisemmalla tempolla, mutta se ei ole yhtä miellyttävää, vaikka hyvähermoinen hevonen uskaltaa myös poistua omalta mukavuusalueeltaan.

Hoidettaessa Emmy lähinnä seisoo paikoillaan välillä takajalkojaan lepuuttaen ja tylsistyneenä puhisten. Tamma ei viitsisi kovin pitkää seisoa paikoillaan, joten sen kanssa on hyvä hoitaa hommat nopeasti valmiiksi, jottei hevonen vain turhaudu odotteluun. Taluttaessa ei pitäisi ilmetä ongelmia, kunhan tammaa ei pakota kulkemaan mateluvauhtia, jolloin se yrittää herkästi kiilata taluttajan ohitse. Kuljetusautoon Emmyn saa vain ja ainoastaan kahdella tavalla: suunnitelma A on viedä traileriin heinäverkko, jota tamma seuraa kuin hai laivaa, tai B-vaihtoehto on ottaa mukaan joku tammalle ennestään tuttu hevonen. Ellei kumpaakaan vaihtoehtoa ole toteutettu, lyö Emmy jarrut pohjaan lastausrampilla, ja vaikka sen onnistuisikin saamaan autoon, pitää se sellaista mekkalaa että oksat pois.

i. Jagajets ^{QH, prn, 157cm, evm}	ii. Don't Stop ^{QH, tprn, 159cm, evm}	iii. Do Not Stop ^{QH, prt, 159cm, evm}
		iie. Chicagos Lady ^{QH, trn, 152cm, evm}
	ie. Hot Jaga ^{QH, rn, 154cm, evm}	iei. Pocket Rocket ^{QH, rt, 156cm, evm}
		iee. Hot Java ^{QH, m, 152cm, evm}
e. Two Ups ^{QH, rt, 153cm, evm}	ei. Skies Up ^{QH, rt, 156cm, evm}	eii. On Target ^{QH, vrn, 160cm, evm}
		eie. Misty Mae ^{QH, trt, 150cm, evm}
	ee. May Day ^{QH, trt, 151cm, evm}	eei. Windswept ^{QH, vprt, 153cm, evm}
		eee. Mello Yello ^{QH, trt, 151cm, evm}

i. Jagajets-ori edustaa kanadalaisen kasvatustyön tulosta, ja tämä upea punaruunikko quarterhevonen on menestynyt kiitettävästi myös kansainvälisissä lännenratsastuskisoissa. Ori on varsin isokokoinen 157 senttimetrin säkäkorkeudellaan, mutta se ei tee siitä yhtään pienempiä hevosia kömpelömpää. Päinvastoin, karjanajo sujuu tältä ketterältä ja nopealta hevoselta leikiten, ja iso koko on oikeastaan vain eduksi, kun kohteena on välillä myös isokokoisempia nautoja. Jagajetsin luonne mukailee pitkälti karjahevoselta toivottuja piirteitä, joita ovat muun muassa herkkyys, kuuliaisuus sekä ennen kaikkea luontainen karjavaisto, jotta ratsastaja voi keskittyä karjaan eikä hevosen ohjaamiseen. Jalostuksessa vielä melko niukasti käytetty ori on asunut koko ikänsä Kanadassa muuttaen kuitenkin pariin otteeseen provinssista toiseen.

ii. Erittäin hyvärakenteinen Don't Stop -ori on näyttelyissä erinomaisesti menestynyt hevonen, joka edustaa ulkomuodoltaan foundation-tyyppiä raskaalla ja lihaksikkaalla olemuksellaan. Kauniilla tummanpunaruunikolla on upeat valkoiset sukat kolmessa jalassaan sekä leveä valkoinen laukki päässä. Korkeudeltaan ori on 159 senttimetrin luokkaa, ja tämä on kilpaillut ahkerasti etenkin lännenratsastuksen maastakäsiteltävissä lajeissa. Sijoituksia ja jopa voittoja on tullut myös muutamista karjanajokisoista, mutta pääasiassa karjanajo on jätetty kotitilan uumeniin. Rakenteensa ja lännenratsulle hyvin soveltuvan rauhallisen, nopeaoppisen ja älykkään luonteensa takia Don't Stop on ollut kysytty jalostusori, ja 27. ja lopulta viimeiseksi jääneen jälkeläisensä se sai kahdentena kymmenentenä ikävuotena. Nykyään hyväkuntoinen ori viettää eläkepäiviään kasvattajallaan, jonne se muutti heti eläköitymisen kynnyksellä aiemmalta omistajaltaan Amerikan länsirannikolta.

ie. Hot Jaga (ruunikko, 154 senttimetriä korkea quarter-tamma) ei ehkä monen mielestä ollut se ensivalinta mitä mietittiin varsoja teetettäessä, sillä kisoissa tamma ei juurikaan kiertänyt, eikä sen rakennekaan vastannut lähiseudulla vallitsevia ihanteita, joiden mukaan hevosen tuli olle jykevä karjahevonen. Jaga oli luonteeltaan hieman arka, eikä pärjännyt kuin nuorkarjan parissa, ja rakenteeltaankin se oli melko mitäänsanomaton. Nopeutta ja ketteryyttä siitä kuitenkin löytyi, ja kaikissa viidessä nopeuskisoissa käydessään tamman omistaja sai viedä kotiin ruusukkeen sijoituksesta tai voitosta. Paikalliset hevoset olivat melko pitkälti Jagan vastakohtia, joten uudistusmielisemmät hevoskasvattajat halusivat tamman myötä omiin linjoihinsa hieman lisää sähäkkyyttä. Yhteensä tamma varsoi lähemmäs kymmenen varsaa, ja se olikin oivallinen emä ollessaan rauhallinen ja erittäin huolehtivainen. Tamma lopetettiin 23-vuotiaana jalkavaivojen sekä lähes olemattoman ruokahalun takia.

e. Susan Baileyn pitkäaikainen kisahevonen Two Ups oli tunnettu monipuolisuudestaan, ja raudikko tamma olikin synnynnäinen all-rounder. Karjanajoa sillä harjoitettiin lähinnä omilla tiluksilla, mutta kisakentillä keskityttiin etenkin nopeuslajeihin, joissa 153 senttimetriä korkea, kevytrakenteinen tamma oli omimmillaan. Luonteeltaan Two Ups oli yhteistyökykyinen, mutta suhtautui aina hieman varauksella uusiin tuttavuuksiin. Muiden hevosten kanssa se ei usein tullut toimeen ensinäkemältä, ja etenkin nuoret hevoset saivat sen usein ärtyneeksi ylivilkkailla olemuksillaan. Tamma ei itse ollut kovin hyvi emä, eikä sillä teetettykään kuin kaksi varsaa, joista molemmat myytiin Eurooppaan kisa- ja jalostushevosiksi. Yhdysvallassa asunut ja kisannut Two Ups menehtyi luonnollisesti 24 ikävuoden paikkeilla.

ei. Light Em Upin emän puolen suku ei ehkä loista kisatuloksillaan, mutta oman tilan karjatöissä Skies Up on lähes voittamaton tapaus. Luonteeltaan tämä raudikko ori on pitkäaikaisen omistajansa mukaan oikein kelpo ja hyväkäytöksinen yksilö, joka nauttii työnteosta suunnattomasti. 156 senttimetriä korkea ja valkeilla merkeillä varustettu hevonen osaa käsitellä karjaa, ja ratsastajan täytyykin pysyä lähinnä vain kyydissä tämän orin kanssa. Yhdysvalloissa koko ikänsä asuneella oria ei käytetty kuin kahden puhdasrotuisen quarterhevosen jalostuksessa, mutta siltä löytyy niiden lisäksi useita quarab-jälkeläisiä, ja nämä risteytyshevoset ovat perineet isänsä hyvän työinnon ja periksiantamattoman luonteen, mutta saaneet myös nopeutta ja ketteryyttä lisää keveämmän rakenteensa ansiosta. Skies Up on asustellut samalla tallilla koko neljätoistavuotiaan elämänsä, eikä omistajalla kuulemma ole aikomustakaan myydä hyvää käyttöhevosta.

ee. May Day -tamma asui alkujaan Skies Upin kanssa samalla omistajalla, Marc Moorella. Mooren omistuksessa ollessaan May Day varsoi ainakin tällä hetkellä ainoan jälkeläisensä Two Upsin, eikä ainakaan vielä ole suunnitteilla uusia astutuksia. Tummanraudikko tamma toimii tällä hetkellä suurperheen harrasteratsuna ja opetushevosena perheen pienimmille. Pienikokoinen, 151 senttimetriä korkea tamma soveltuu hommaan täydellisesti, sillä se on luonteeltaan varmajalkainen ja helposti lähestyttävä hevonen. May Day ei välitä ratsastajan vääristä avuista tai muusta sählingistä, vaan pyrkii vain itse tekemään mahdollisimman hyvää työtä. Karjan parissa tamma pärjää joten kuten, mutta isoja lehmiä se ei välttämättä uskalla siirtää, ellei saa ratsastajalta riittävästi tukea.

QH o. Ciffjumper (s. 27.12.2014), orista City of Senators
QH o. Light Jets Up (s. 19.01.2014), orista Avalanche and Alive

WRJ westernratsastus (sijoituksia 52 kpl)

VMRJ matkaratsastus (yhteensä 35 p.)

27.02.2016 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Sylvester
Visiittini viimeinen työpuurre oli karjahevosen kanssa, jonka treenejä seurasin ensin maneesista, mutta hoidin lopulta tamman harjauksen ja tarhaanviennin. Emmy oli vaikuttava ratsu vaikkei karjaa ollutkaan maneesissa käsiteltävänä. Pierre ohjasti tammaa pienin avuin ja tamma teki uskomattoman nopeita käännöksiä ilman suurempia apuja. Treenien jälkeen hiestä jo hieman kuivunut Emmy tervehti minua hamuamalla tyhjää kämmentä. Vilkutin Pierrelle vielä maneesin ovelta lähtiessämme tallillepäin. Tallille tamma seurasi minua enemmän kiinnostuneena taskujeni sisällöstä kuin uudesta ihmisestä joka häntä talutti. Sisällä tallissa Emmy osoitti ensikertaa hieman vastarintaa päätöstäni vastaan vaihtaa suitsien tilalle päitset ja että seistään tallin käytävällä molemminpuolin kiinnitettynä. Tamma yritti kovasti saada lattialta viimeisiä heinänkorsia joista yhden nappasikin, mutta saatuani tamma molemminpuolin kiinni riimustaan oli erävoitto minun. Satula olikin yllättävän paina, kuten lännensatulat yleensä, mutta en ollut ihan niin varautunut. Selkä notkolla kiikutin satulan lähinnälle telineelle, ja puhkuin että sain sen telineeseen suoraksi. Painavat jalustimet tasasivat satulan suoraksi telineeseen. Harjalaatikko odotti seinänvierustalla, jossa koreili Emmyn nimi. Tamma piti minu visusti silmällä ja yritti aina ohimennen hamuilla tyhjiä taskujani kuin toivoen että sinne olisi jotain ilmestynyt, mutta turhaan. Emmy antoi nätisti harjata, mutta kavioitaan ei olisi niin mielellään nostanut puhdistettavaksi. Kaviot saatiin puhdistettua, kun kunkin kavion kiskoi (lähes olemattomista) vuohistupsusta ylös. Päänharjaus meni mukavasti ja tarjosin tammalle vielä vettä ennen tarhaanvientiä. Vesi maistui muutaman hörpyn verran ja sitä possuteltiin enemmän tallin käytävälle. Tarhoille mennessä tamma olisi mielellään vienyt minua mieleiseensä suuntaan, mutta onneksi päädyimme ehjästi tarhoille. Tarhaansa tamma pinkaisi innoissaan ja minä vielä innokkaammin kantamaan painavaa satulaa takaisin omalle paikalleen varustehuoneesene, kuten kaikenmuunkin.

04.02.2016 - Päätimme talliporukan kanssa pitää pienet hevospallotreenit iltapäivällä lämpötilan hieman laskettua. Päätimme myös vaihtelu vuoksi vaihtaa hieman hevosia, joten valikoimme myös ratsuiksemme hevospallojoukkueeseemme kuulumattomia hevosia. Itselleni valikoitui Don Jarau -ori, jolla on suvussaan paljon western- mutta myös matkaratsuhevosia, joten kestävyyssä tältä hevoselta ei puutu. Tallin toinen alkuperäinen criollo, Todavia-tamma sai ratsastajakseen Anamarian ja quarter-kolmikolla Blackhawks Down, Tip Toeing Radon ja Light Em Up toimi ratsastajina Jackinda, Nadya sekä Yanina. Alkutöiksemme hoidimme hevoset ratsastuskuntoon ja teimme kentällä tehokkaat alkuverryttelyt, joiden aikana työstimme hevosia rennommiksi ja yritimme saada nivelnesteet liikkeelle, lihaksistot lämpimiksi ja hevoset kuuliaisiksi.

Viidellä ratsukolla emme aloittaneet kunnollisia pelejä, vaan päätimme harjoitella puolustus- ja hyökkäystilanteita niin, että aluksi puolustuspäässä oli kaksi ratsukkoa ja hyökkäämässä kolme ja myöhemmin määrät vaihdettiin toisin päin. Aloitimme niin, että orikaksikko Jarau ja Blackhawks saivat olla ensimmäisinä puolustusvuorossa. Aloitimme harjoittelun melko hitaalla tempolla, ja tammakolmikko tekikin isoja ja loivia kaarroksia samalla, kun palloa heiteltiin ratsastajalta toiselle. Minun ja Jackindan tarkoituksena oli saada katkaistua syötöt ja estää hyökkääjien pääsyn kahden estetolpan muodostamalle maalille. Orit olivat alkutunnista hieman virkeämpiä kuin tammat, joten tehtävämme oli varsin helppo. Ainoastaan ketterä ja nopea Todavia pääsi pariin otteeseen lävitsemme ratsastajansa Anamarian ohjaamana, ja tekipä tämä ratsukko viimeistelyt myös muutamaan maaliin.

Alun jälkeen vaihdoimme hieman asetelmia, ja tällä kertaa tammat siirtyivät puolustajiksi. Minun ja Jackindan lähtökohdat olivat tälläkin kertaa hieman huonommat, sillä olimme yhä kaksi kolmea vastaan. Etunamme olivat kuitenkin kilpailuhenkisemmät hevoset, joten onnistuimme luomaan pari onnistunutta paikkaa. Puolustajan roolissa toimivalla Yaninalla oli kuitenkin allaan erinomainen karjaratsu, joka osasi pitää myös lähestyvät hevoset varsin tarmokkaasti loitolla. Lauman nuorikko Tip Toeing eli Tepa yritti toki parhaansa, mutta hävisi usein kaksinkamppailuissa, ja tamma tuntuikin olevan parhaimmillaan hyökkääjän roolissa.

Lopuksi harjoittelimme vielä pelikuvioita neljällä ratsukolla samaan päätyyn, kun yhden ratsukon tehtävänä oli olla vaihdossa. Ilman vastustajia tehtävä harjoitus oli melko helppo, mutta tämän avulla saimme hierottua kuvioitamme kuntoon varsinaisia pelitilanteita varten. Parin kierroksen jälkeen jäähdyttelimme vielä hevosia, ennen kuin siirryimme takaisin talliin. Tämän päivän hieman erikoisemmassa treenissä parhaiten loisti ehkä Todavia-tamma, jonka jälkeläinen Meostat Agron toimiikin yhtenä virallisista hevospallohevosistamme. Tepalla oli rutkasti petrattavaa, mutta positiivisuuden nimissä tamma yritti ainakin parhaansa. Loput kolme hevosta tekivät perusvarmoja suorituksia, joskin Emmy oli parhaimmillaan puolustuspäässä ja orikaksikko vauhdikkaina hyökkääjinä.

05.11.2015 - Westernvalmennus
Saavuin tänään valmentamaan Light Em Up -nimistä quarterhevosta Coloradossa sijaitsevalle Birch Bark Ranchille. Omistajan mukaan tämä oli tammalle ensimmäinen valmennus pitkään aikaan, joten treeni tulisi kuulemma tarpeeseen. Ratsukko odotteli kentän laidalla valmiina saapuessani pihaan, joten aloitimme varsin nopeasti tehokkailla alkulämmittelyillä. Emmy-tamma oli saanut ratsastajakseen jonkun tallityöntekijöistä omistajan liikuttaessa toista hevosta viereisellä kentällä. Emmy hieman hörisi toiselle hevoselle, mutta keskittyi kuitenkin varsin tehokkaasti itse työntekoon. Alkuverryttelyjen aikana teimme paljon käännöksiä ja suunnanmuutoksia temponvaihteluita unohtamatta pääasiassa istunnan ja äänen avulla. Tamma reagoi ratsastajan painoapuihin ketterästi, joten siitä huomasi heti sen olevan oikein herkkä ja kuuliainen hevonen. Ratsastaja oli omien sanojensa mukaan hieman kokemattomampi kasvo lännenratsastuksen parissa, joten emme harjoittelisi mitään kovin haastavaa. Pääasiassa karjanajossa toimivalle Emmylle olisi tänään luvassa hieman erilaista toimintaa, kun harjoittelimme horsemanship-luokkaan perustuvaa ohjelmaa. Siihen kuului voltteja ja käännöksiä eri askellajeissa, pysähdyksiä ja peruutuksia sekä temponvaihteluita ja siirtymisiä. Tarkoituksena oli saada hevonen tekemään kaikki tämä mahdollisimman hyvässä hengessä ratsastajan kanssa, ja uskoin alkunäkemäni perusteella tämän luonnistuvan oikein hyvin. Emmy kulki oikein hallitusti ratsastajaansa kuunnellen, ja etenkin ratsukon laukkatyöskentely oli kaunista katsottavaa tamman kauniiden liikkeiden takia. Emmyllä oli jo maasta käsin katsottuna hieman pompottava ravi, joten ravissa ratsastaja joutui ottamaan ohjat hieman paremmin tuntumalle ja käyttämään niitä. Kokemattomalla käsittelijällä ja kisatilanteessa ohjien tulisi olla löysänä yhdessä kädessä, mutta näin harjoittelun lomassa annoin paljon anteeksi. Muuten ratsukon työskentelyssä ei ollut moitteen sijaa, vaikka tammasta kyllä huomasi, ettei selässä istuva henkilö ollut sen pääasiallinen ratsastaja. Kuitenkin tämän päiväisestä suorituksesta voisi helposti antaa kouluarvosanana ainakin kahdeksikon, joten hyvää ja puhdasta työskentelyä, joskin sitä olisi voinut vielä viilata siistimpään kuntoon.

24.08.2015 - Hieman vajaa pari vuotta sitten Emmy suuntasi Yhdysvalloista Suomeen, mutta nyt oli aika matkata takaisin tamman kotimaahan. Olin nimittäin pitkään haaveillut kunnon westerntallista ja missäpä muualla kuin Coloradossa, joten kun rakennustyöt saatiin maiden oston jälkeen aloitettua tämän vuoden keväällä, olin onnesta soikeana. Syksyllä pääsinkin siirtämään hevosia uudelle kotitallille, ja Emmy oli yksi ensimmäisistä hevosista, joka sinne lähti. Uusi talli oli nimetty Birch Bark Ranchiksi, josta alkuosaa tarkoittuu koivun ulointa kuorta, tuohta. Yhdysvalloissa minulla oli useita vanhoja ystäviäni, joita sain houkuteltua myös töihin uudelle tilalleni. Etenkin Emmyn koeratsastamassa käynyt Yanina innostui hommasta heti kerta laakista, ja hän oli myös yksi niistä henkilöistä, joka oli ottamassa tamman vastaan lentokentällä. Lentomatkoja tamma ei ole turhan usein joutunut tekemään, mutta se käyttäytyi kuitenkin matkan aikana hyvin. Edessä oli vielä automatka, jonka jälkeen Emmy oli ihan kuitti. Se ei viitsinyt juurikaan välittää uudesta ympäristöstä, vaan karsinaan päästessään se sulki silmänsä ja alkoi tyytyväisenä nukkumaan hevosen unta.

12.01.2015 - Noin vuosi sitten Emmy varsoi Jets-orivarsan, ja viime vuoden lopulla jälkeläisten määrä tuplaantui toisen orivarsan myötä. Nyt tammalla on kaksi jälkeläistä, joista tämä jälkimmäinen on edellistä hieman tummempi ja pienempimerkkinen, mutta muuten yhdennäköisyys on huomattava. Tällä kertaa Emmylle oli valikoitu kumppaniksi kovan tason karjahevonen, tallin oma tuontiori City of Senators, joka saapui meille suoraan Kanadasta. Ruunikko, jykevätekoinen ori on luonteeltaan mitä lempein olento. Isosta koostaan huolimatta tämä on varsin ketterä ja nopea, ja menestystä on saatu jonkin verran myös nopeusluokista. Cliffjumperiksi nimetty quarter-ori asusti meillä aina vieroitusikään asti, minkä jälkeen laitoin sen virallisesti myyntiin. Kauaa minun ei tarvinnut ensimmäistä ostotarjousta odotella, kun Sofia Westerbacka tarjosi monipuoliselle hevoselle kotia Ascuns Farmilta. Kahta kertaa minun ei tarvinnut hyväksyvää vastausta miettiä, ja pääsinkin näpyttelemään tyytyväisin mielin positiivisen vastauksen Sofialle. Aloimmekin varsin pian suunnittelemaan orin siirtoa meiltä Ascunsiin.

30.09.2014 - Tänään oli normaalia hienompi päivä, kun kuukauden WRJ-cupista oli Emmyn kanssa kotiin tuomisena kaksi hienoa sijoitusta karjanajoluokista! Päivä kului tamman osalta melko hitaasti, sillä kyseiset luokat järjestettiin vasta iltapäivällä. Kilpailut järjestettiin Takkuisessa, joka oli meille jo tuttu paikka useiden länneratsastuskisojen myötä. Kumpaankin meidän osallistumaan luokkaan - cutting ja reined cow horse - oli osallistunut 68 osallistujaa, joista meidän hevosia oli muutamia. Emmy teki hienot suoritukset kummassakin luokassa, vaikka tällä kertaa työstettävä karja oli melko levoton ja liikkuikin paljon. Hevosilla oli täysi työ niiden kanssa, mutta etenkin kärkikymmenikkö teki upeaa työtä haastavista lähtökohdista huolimatta. Emmy-tammamme palkittiin cutting-luokassa kuudenneksi parhaana ja toisessa luokassa sijoitus oli vain pykälää huonompi, eli seitsemäs sija. Näihin saa olla enemmän kuin tyytyväinen, sillä kisojen taso oli totta kai päätä huimaava - olihan kyseessä cup-kisa, johon osallistui sen hetkiset kärkihevoset.

30.09.2014 - Westernvalmennus
Pääsimme tänään valmentautumaan Emmyn kanssa tammalle niinkin tutun kuin karjanajon parissa. Aluksi verryttelin tamman huolellisesti ennen kuin valmentaja ehti edes paikalle, joten pääsimme aloittamaan hommat heti hänen saavuttuaan. Ennen karjan pariin siirtoa valmentaja halusi nähdä meidän työstävän laukkaa kaarevalla uralla, mikä ei kyllä ollut temppu eikä mikään mallikkaasti liikkuvalle ratsulleni. Emmy kulki toivotussa matalassa muodossa, jolloin näin hyvin eteeni. Ohjat pysyivät löysinä ja tamma vastasi hyvin pohje- sekä painoapuihini, mutta myös niin kutsuttuun kaulaohjaukseen, jossa hevonen väistää kaulaansa koskevaa ohjaa. Tämän päivän varsinaisena harjoituksena oli ensin yhden naudan erottelu laumasta ja myöhemmin sen pitäminen keskellä kenttää. Aluksi meillä oli hieman erimielisyyksiä kohteestamme, mutta kun Emmy viitsi kuunnella mitä minulla oli sanottavaa, alkoi homma luistaa. Kohteenamme toimi melko vikkeläkinttuinen mulli, jonka perässä ketterä ja nopea tamma pysyi kuitenkin mallikkaasti. Erottelu sujui jouhevasti, ja enemmän päänvaivaa aiheuttikin naudan pitäminen erollaan muista. Saimme kuitenkin tehtyä hyvän pätkän tehokasta työskentelyä, ja saimme myös valmentajalta kiitosta siitä, että hevonen liikkui itsenäisesti, jolloin minä pystyin keskittymään nautaan. Toisena harjoituksena meidän tuli pitää nauta pois kentän laidoilta, eli hevosen tuli kiertää sitä aktiivisesti ja estää pakoyritykset. Tässä Emmy sai keskittyä vain yhteen kohteeseen eikä muusta laumasta tarvinnut pitää huolta, joten tämä tehtävä ei juuri päätä vaivannut. Välillä tamma tosin yritti hieman laiskotella, kun kentän keskellä oleva vasikka pysyi pitkään paikoillaan. Tamma sai kuitenkin nopeita herätyksiä kun pikkusonni spurttasi nopeasti liikkeelle, ja meille meinasi pariin otteeseen tulla kiire. Valmentaja käskikin minua herätellä ratsuani aina tarvittaessa. Muuten työskentelyämme oli kuulemma ilo katsella.

25.05.2014 - Aika menee kuin siivillä, ja tänään oli aika päästää Emmy hyvin ansaitulle laidunlomalle. Toukokuu on ollut harvinaisen lämmin, joten aloitamme ensimmäisen laidunpätkän hieman normaalia aikaisemmin. Tamma taisi aavistaa, että nyt oli jotakin erikoista meneillään, sillä se kulki normaalista poiketen pää pystyssä ja korvat tikkusuorina taivasta kohden. Portilla tamma hörisi tyytyväisenä ja ampaisi heti liikkeelle riimun irrotettuani. Tamma pääsi vasta aidatulle ja tuoretta ruohoa pursuavalle laitumelle kera muutaman muun tamman, joiden joukosta löytyi muun muassa quarter- sekä suomenhevosia. Hevosia oli totutettu tuoreeseen ruohoon jakamalla sitä pieniä annoksia normaalin ruokinnan yhteydessä, joten kaikkien pitäisi ainakin periaatteessa olla tottuneita siihen eikä ongelmia pitäisi ilmetä. Aluksi hevosia pidetään kuitenkin vain aamuisin ja iltoisin laitumella, myöhemmin mahdollisesti myös pitempään. Emmyn ensimmäinen laidunkausi rajoittuu nyt vain viikkoon, sillä tämä on ilmoitettu kesäkuun puolessa välissä muutamiin lännenratsastuskisoihin. Kisojen jälkeen odottaa jälleen uusi, noin viikon mittainen loma kesä- ja heinäkuun välissä.

19.01.2014 - Viime vuoden lopulla meille tullut Emmy-tamma varsoi Suomessa asuessaan ensimmäisen jälkeläisensä tänään myöhään illalla hieman ennen hevosten ja koirien iltaruokintaa. Varsan isänä käytettiin toista Yhdysvalloista ostamaani isomerkkistä raudikkoa oria, suomalaisittain Allua, jonka nimi virallisissa papereissa on kuitenkin Avalanche and Alive. Varsa syntyi terveenä ja oikein pirteänä, ja Emmy osoittautui ainakin näin aluksi olevansa oikein luotettava ja hellä emä pienokaiselleen. Koska olen ihan hirveä lätkäfani ja näin ollen minun tulee seurattua myös NHL-ammattilaisliigaa, olin jo tovi sitten päättänyt nimetä mahdollisimman monta kasvattiani NHL-seurojen mukaan. Muutama kyseiseen kastiin menevää tuontihevostahan minulla jo oli, mukaan lukien tämän kyseisen varsan isä, jonka omistaja nimesi sen Colorado Avalanchen mukaan. Alkujaan Colorado Avalanche oli nimeltään Quebec Nordiques, jonka kotikaupunki sijaitsi Kanadassa Quebecissa. Tämän takia halusin varsan nimen mukailevan Winnipeg Jets -seuran nimeä, sillä tämä seura oli tehnyt samanlaisen nimen- ja kotikaupunkimuutoksen, tosin lähtöjään se oli Yhdysvalloista ja määränpäänä oli Kanada. Lopulta pitkän pohdinnan jälkeen orivarsa sai nimekseen Light Jets Up isänsä ja emänsä mukaan.

24.12.2013 - Lännenhevoset alkavat pian saada ihan oikeasti tuulta allensa myös minun omistuksessani, kun olen hankkinut muutaman tuontihevosen Pohjois-Amerikan mantereelta. Yksi näistä oli vahvasti karjasukuinen Light Em Up -tamma, joka on ehkä ulkomuodoltaan monen mielestä varsin mitään sanomaton. Itse kuitenkin pidän laukkipäisistä raudikoista, ja enemmän painotin hevosten kohdalla soveltuvuutta lännenratsastukseen sekä hyvää luonnetta ja terveyttä, kuin kaunista väritystä. Tämän tamman kanssa pääsen harjoittelemaan karjanajoa ihan tosissaan, sillä ensimmäisen lännenhevoseni kanssa en sitä ole päässyt kokeilemaan hevoselta puuttuvan karjavaiston takia. Emmyn kasvattaja ja myyjä, Susan Bailey kuitenkin vakuutti niiden hommien luonnistuvan tältä hevoselta, ja Yhdysvalloissa asuva Yanina ystäväni kävi myös koeratsastamassa hevosen ennen virallisia kauppoja. Kaikki vaikutti olevan kohdillaan, joten tamma pääsi aloittamaan lentomatkan USA:sta pohjoiseen Suomeen. Emmyn tulevaisuudensuunnitelmiin täällä pohjolassa kuuluu vahvasti kilpailukäyttö etenkin niissä mainitsemissani karjanajoluokissa, mutta myös jalostuskäyttö. Pyrinkin kasvattamaan quarterhevosten määrää myös täällä lähiseudulla, josta löytyy eniten niitä tuttuja ja turvallisia suomenhevosia ja puoliverisiä ponien rinnalla.

Virtuaalihevonen | A sim-game horse