|
|
Lilypad Spiderin ja minun tarina alkoi itseasiassa jo lokakuussa, kun haeskelin talliin uusia hevosia rennoilla lupauksilla: hevosten kanssa kilpailtaisiin todennäköisesti melko maltillisesti ja ne saisivat vähintään yhden jälkeläisen ja sivuilleen lyhyen luonnekuvauksen. Myytäviä hevosia oli enemmän kuin itselläni oli varaa ottaa, joten valikoin vain kirsikat kakun päältä. Lilypad osui haaviin lähinnä sen takia, koska innokkuudestani brandenburgeja kohtaan minulla ei ollut juuri muiden kasvattajien kasvatteja, vaan tallin brandenburgkanta koostui lähinnä omista kantahevosista ja niiden jälkeläisistä. Halusin siis kannattaa myös muita tämän hieman harvinaisemman rodun kasvattajia, mutta ennen kaikkea tuoda talliin erisukuisia hevosia, joita voisi myöhemmin käyttää jalostukseen myös omieni kanssa.
Lilypad Spider hurmaa ennen kaikkea suloisuudellaan, vaikkei se olekaan ollut ulkomuototuomareiden mielestä mikään kedon kaunein kukkanen. Yhdistettynä sopivasti energiseen ja kilttiin luonteeseen, saadaan toimiva ratsuhevonen kenttäratsastukseen. Tamma on erittäin ihmisrakas, eikä tämä tule huonosti toimeen muidenkaan hevosten kanssa. Lila suhtautuu välillä ehkä turhankin luottavaisesti kaikkiin uusiin tuttavuuksiin, sillä se on aina iloisesti menossa tutustumaan jokaiseen vastaantulijaan, ja tamma onkin pari kertaa meinannut joutua tukkanuottasille hieman äkäisempien hevosten kanssa, sillä ne eivät ole arvostaneet liian lähelle tuppaavaa kimoa. Lilypadin yksi hienoista puolista on sen ainainen positiivisuus, joka ei karise oli tilanne mikä oli. Tamman kanssa on aina yhtä mahtava lähteä työskentelemään, sillä voi jo valmiiksi tietää, ettei hevonen kiukuttele, vaan yrittää parhaansa mukaan toteuttaa ratsastajan pyynnöt.
Hoidettavana Lila on yksi tallin helpoimmista hevosista ja sen voisi luovuttaa kenen tahansa käsiin. Taluttaessa tamma kävelee säyseästi ihmisen tahtiin ja määrättyyn suuntaan, eikä se varmasti ala sooloilla omiaan, tuli vastaan mitä vain. Hoidettaessa se osaa seisoa fiksusti aloillaan, nostaa kaviot kun sitä pyydetään ja vain odottaa valmista. Kuljetuksistakin sillä on vain positiivisia kokemuksia, eli tamma kävelee autoon ilman väkipakkoa ja matkaa tarvittaessa myös ilman matkaseuraa. Heinää on kuitenkin hyvä olla ajanvietteeksi, sillä pitkillä matkoilla voi auton heilahduksista jo päätellä, että nyt meinaa pirteällä tammalla olla tylsää. Hoitotilanteista ainoastaan hampaiden raspaus saa Lilan hieman jännittämään, jolloin tamma saattaa viskellä ja nostella päätään suurautaa laitettaessa.
Lilypad on ratsastaessa erittäin miellyttämishaluinen, ja tämä menisi vaikka läpi harmaan kiven, jos tältä osaa oikein pyytää. Suorittaakseen tasollaan tamma tarvitsee kyytiinsä ratsastajan, joka hallitsee kroppansa ja osaa antaa selkeitä apuja. Lilan kanssa ei tarvitse käyttää ronskeja otteita, vaan se vastaa jo pieniin pidätteisiin ja painon siirtoihin. Tamma on varma hyppääjä sekä maastossa että rataesteillä, kunhan lähestyminen on hoidettu kunnolla. Äkkiarvaamatta eteen ilmestyneelle esteelle se kieltää herkästi, joten se täytyy hyvin ja ohjata hyvissä ajoin oikeaaan suuntaan. Sileällä työskentelyyn tammalta puuttuu samanlainen palo kuin hyppäämiseen, mutta se on kuitenkin yritteliäs ratsastaa, kunhan suoritetut tehtävät ovat riittävän monipuolisia ja toisinaan haasteita tarjoavia.
Lilypad Spider hurmaa ennen kaikkea suloisuudellaan, vaikkei se olekaan ollut ulkomuototuomareiden mielestä mikään kedon kaunein kukkanen. Yhdistettynä sopivasti energiseen ja kilttiin luonteeseen, saadaan toimiva ratsuhevonen kenttäratsastukseen. Tamma on erittäin ihmisrakas, eikä tämä tule huonosti toimeen muidenkaan hevosten kanssa. Lila suhtautuu välillä ehkä turhankin luottavaisesti kaikkiin uusiin tuttavuuksiin, sillä se on aina iloisesti menossa tutustumaan jokaiseen vastaantulijaan, ja tamma onkin pari kertaa meinannut joutua tukkanuottasille hieman äkäisempien hevosten kanssa, sillä ne eivät ole arvostaneet liian lähelle tuppaavaa kimoa. Lilypadin yksi hienoista puolista on sen ainainen positiivisuus, joka ei karise oli tilanne mikä oli. Tamman kanssa on aina yhtä mahtava lähteä työskentelemään, sillä voi jo valmiiksi tietää, ettei hevonen kiukuttele, vaan yrittää parhaansa mukaan toteuttaa ratsastajan pyynnöt.
Hoidettavana Lila on yksi tallin helpoimmista hevosista ja sen voisi luovuttaa kenen tahansa käsiin. Taluttaessa tamma kävelee säyseästi ihmisen tahtiin ja määrättyyn suuntaan, eikä se varmasti ala sooloilla omiaan, tuli vastaan mitä vain. Hoidettaessa se osaa seisoa fiksusti aloillaan, nostaa kaviot kun sitä pyydetään ja vain odottaa valmista. Kuljetuksistakin sillä on vain positiivisia kokemuksia, eli tamma kävelee autoon ilman väkipakkoa ja matkaa tarvittaessa myös ilman matkaseuraa. Heinää on kuitenkin hyvä olla ajanvietteeksi, sillä pitkillä matkoilla voi auton heilahduksista jo päätellä, että nyt meinaa pirteällä tammalla olla tylsää. Hoitotilanteista ainoastaan hampaiden raspaus saa Lilan hieman jännittämään, jolloin tamma saattaa viskellä ja nostella päätään suurautaa laitettaessa.
Lilypad on ratsastaessa erittäin miellyttämishaluinen, ja tämä menisi vaikka läpi harmaan kiven, jos tältä osaa oikein pyytää. Suorittaakseen tasollaan tamma tarvitsee kyytiinsä ratsastajan, joka hallitsee kroppansa ja osaa antaa selkeitä apuja. Lilan kanssa ei tarvitse käyttää ronskeja otteita, vaan se vastaa jo pieniin pidätteisiin ja painon siirtoihin. Tamma on varma hyppääjä sekä maastossa että rataesteillä, kunhan lähestyminen on hoidettu kunnolla. Äkkiarvaamatta eteen ilmestyneelle esteelle se kieltää herkästi, joten se täytyy hyvin ja ohjata hyvissä ajoin oikeaaan suuntaan. Sileällä työskentelyyn tammalta puuttuu samanlainen palo kuin hyppäämiseen, mutta se on kuitenkin yritteliäs ratsastaa, kunhan suoritetut tehtävät ovat riittävän monipuolisia ja toisinaan haasteita tarjoavia.
| i. Sodom Axxis brdbg, rn, 169cm |
ii. Basixsixsix brdbg, rn, 171cm, evm |
iii. Bastille brdbg, trn, 172cm, evm | iie. Hexakosioihexekontahexafobia brdbg, rt, 165cm, evm |
ie. Sodom Shewolf brdbg, rn, 168cm, evm |
iei. Wolf Bite brdbg, rn, 171cm, evm |
| iee. Sodom Sheila brdbh, rn, 167cm, evm | ||
| e. Arabesque brdbg, km, 166cm |
ei. Agadio brdbg, km, 169cm, evm |
eii. Roswel Adit brdbg, km, 172m, evm |
| eie. Farnley Eleassar brdbg, rn, 165cm, evm | ee. Athos Acapella brdbg, km, 169cm, evm |
eei. Starzao brdbg, km, 171cm, evm |
| eee. Athos Ariadne brdbg, rn, 166cm, evm |
KERJ kenttäratsastus
|
Jaos: KERJ kenttäratsastus
Ominaisuuspisteet: 3103.71 p. Nykyinen taso: Taso 7 Maksimitaso: Taso 6 Koulutustaso: CIC3 |
Hyppykapasiteetti & rohkeus: 1782.29 p.
Nopeus & kestävyys: 1321.42 p. Kuuliaisuus & luonne: 0.00 p. Tahti & irtonaisuus: 0.00 p. Tarkkuus & ketteryys : 0.00 p. |
20. heinäkuuta 2018 - Maastoestetreeni
Keskikesällä treenaaminen on joko yhtä juhlaa tai aivan perseestä - ei koskaan siitä väliltä. Pakkasta ei sentään ole, mutta joko ötökät ovat kiusanat tai käy niin hassusti kuin tänä vuonna, että lämpötilat nousevat hätkähdyttävän korkealle, eikä sellaisessa kuumuudessa kukaan jaksa muuta kuin lojua. Hevosia onkin liikutettu viime viikot hyvin kevyesti, mutta tänään illalla päästiin vihdoin alle +20°C lämpötiloihin, joten varustin Lilypadin ja lähdin sen kanssa maastoradalle. Tarkoituksena oli tehdä vain kevyttä jumppaa, sillä isojen esteiden hyppäämisestä oli vierähtänyt tovi. Tamma tuntui selkeästi nauttivan, kun paahtava kuumuus oli ainakin tällä erää muisto vain, eikä se meinannut pysyä nahoissaan tallipihalta maastoreitille siirtyessämme. Jouduin jarrutella hevosta, sillä ilman sitä se olisi vaihtanut suin päin laukalle. Herättelimme kuitenkin ensin lihakset käynti- ja ravityöskentelyllä ja keskityimme etenkin siirtymisiin ja temponvaihteluihin. Hyppäämisen aloitimme pienistä tukeista, joille tamma tuli vauhdilla ja ylitti ne roimalla ilmavaralla. Tiesin tamman olevan tänään normaalia energisempi, mutten ollut valmistautunut sellaisiin kenguruloikkiin, joten horjahdin heti ensimmäisessä hypyssä hevosen kaulalle. Sain kuitenkin kiskottua itseni takaisin satulaan ja Lila onneksi hoksasi himmata hieman vauhtia painopisteeni horjahdettua liian eteen. Tukkihyppelyn jälkeen tulimme vielä muutaman kerran nuolen kärjen eli kapean esteen, jossa vaadittiin hypyltä sekä tarkkuutta että pituutta. Tamma tuli tuttuun tapaansa rohkeasti, vaikka aluksi sillä meinasi olla ongelmia esteen pituuden hahmottamisessa ja innostuksissaan ajautui liian lähelle estettä. Parit ensimmäiset hypyt olisivat varmasti olleet koomista katsottavaa, mutta niistäkin selvittiin ehjin nahoin. Toppuuttelin hieman tamman menohaluja ja säädin askeleen pituutta löytääkseni paremman ponnistuspaikan, minkä ansiosta saimme tehtyä myös pari onnistunutta ylitystä.
7. marraskuuta 2016 - Ensimmäinen jälkeläinen
Marraskuun ensimmäisenä maanantaina pääsin pitkästä aikaa todistamaan varsan syntymää, kun ensikertalainen varsoja Lilypad Spider aloitti poikimisen aamutallin tienoilla. Pari edellistä varsontaa on tapahtunut kokeneiden siitostammojen toimesta yöllä, jolloin varsontojen onnistumisesta on vastannut yövahti. Lilypad astutettiin keskikokoisella täysiveriorilla, joka ei rakenteensa puolesta ole täyden kympin hevonen. Sillä on kuitenkin kapasiteettia sekä rohkeutta maastoesteille, mitä tahdoimme jalostaa eteenpäin. Toivommekin saavamme yhdistelmästä Afflicted by the Curse HAY sekä Lilypad Spider tulevaisuudessa tasokkaan kenttähevosen CIC-tason luokkiin. Tämänkertainen varsa oli sukupuoleltaan vaihteeksi ori, mikä toi mukavaa vaihtelua tammavoittoiseen vuoteen. Jo syntyessään varsin kookas orivarsa on väriltään komea, myöhemmin vielä mahdollisesti kimoutuva ruunivoikko, joka oli erittäin potra poika heti synnyttyään. Varsonta sujui ongelmitta, varsa kampesi itsensä pystyyn nopeammin kuin ehdin kissaa sanoa ja emä päästi varsan imemään terniä. Kaikki on siis paremmin kuin hyvin, kaksikko sai tutustella toisiinsa päivän ajan ja illalla tai viimeistään huomenna ne pääsevät jaloittelemaan maneesiin.
2. elokuuta 2016 - Maastoretki / kirjoittanut miivi
Tänään suunnitelmissani oli maastoretki Lilypadin kanssa. Pierre oli markkinoinut tammaa minulle oivana maastoilukaverina, jonka kanssa pääsisin tutustumaan Pohjois-Pohjanmaan lakeuksiin, sen verran mitä niitä saattoi metsästä erottaa. En ollut kuitenkaan kehdannut kieltäytyä, ja löysinkin itseni metsästä yhdessä Lilypadin kanssa jo muutamaa päivää myöhemmin. Tamma oli oikein mukava ratsastaa, ja käyttäytyi ratsastaessa yhtä mukavasti kuin hoitaessakin. Se kuulemani mukaan oli mukava ratsastaa ratsastajan antaessa hyvän kuvan itsestään sille, ja olinkin positiivisesti yllättynyt, että tälläinen, kovaääninen ja räväkkä tapaus oli ansainnut tamman luottamuksen. Se kulki herkästi allani, eikä näyttänyt välittävän metsän äänistä ympärillään. Maastoretkemme venyi lopulta lähes kaksituntiseksi, reipastahtiseksi seikkailuksi poluilla, ja jopa keskellä läheisen suomenhevostallin pihaa, jonka olin tunnistanut Kadotetuiksi suomenhevosiksi, Lylipadin omistajan toiseksi talliksi. "Joo joo, saat herkkua", en voinut vastustaa kiusausta palattuani maastoretkeltä tamman kanssa. "Ehkä me nähään vielä. Sitten kun me voitetaan sut ja Pierre seuraavissa kisoissa", naurahdin ja taputin tammaa kaulalle hyvästeiksi.
17. marraskuuta 2015 - Uutta vahvistusta brandenburgien joukkoon
Tänään saimme uutta vahvistusta brandenburginhevosiin Lilypad Spiderin muuttaessa talliin! Tamma hankittiin Saksasta brandenburgeja kasvattavalta Spiderwick-nimiseltä hevossiittolalta, eikä tamma ole suinkaan ensimmäinen tästä paikasta hankittu hevonen. Alkuvuodesta hankimme raudikon kenttätamman Odilia Spiderin ja vähän sen perään estehevosten joukkoon ruunikon Jiodine-tamman. Lisäksi meillä on varaus tallin estesukuisesta oldenburgikasvatista, joka syntyi muutamia päiviä sitten. Nuori, kimoutuvassa vaiheessa oleva Lilypad hankittiin kuitenkin kilpailemaan kenttäratsastuksessa ja jos se tulee yhtään vanhempiinsa, saadaan siitä varmasti hyvä kisahevonen kansainvälisiin CIC-tason luokkiin. Kävin katsomassa sitä kerran Saksassa ja nyt olen ollut tamman kanssa tekemisissä vasta puolen päivän ajan, eli olemme vasta tutustumisasteella. Tamma vaikuttaa kuitenkin erittäin energiseltä, mutta samalla kiltiltä hevoselta käsitellä, joten eiköhän me tulla hyvin juttuun keskenämme!
Keskikesällä treenaaminen on joko yhtä juhlaa tai aivan perseestä - ei koskaan siitä väliltä. Pakkasta ei sentään ole, mutta joko ötökät ovat kiusanat tai käy niin hassusti kuin tänä vuonna, että lämpötilat nousevat hätkähdyttävän korkealle, eikä sellaisessa kuumuudessa kukaan jaksa muuta kuin lojua. Hevosia onkin liikutettu viime viikot hyvin kevyesti, mutta tänään illalla päästiin vihdoin alle +20°C lämpötiloihin, joten varustin Lilypadin ja lähdin sen kanssa maastoradalle. Tarkoituksena oli tehdä vain kevyttä jumppaa, sillä isojen esteiden hyppäämisestä oli vierähtänyt tovi. Tamma tuntui selkeästi nauttivan, kun paahtava kuumuus oli ainakin tällä erää muisto vain, eikä se meinannut pysyä nahoissaan tallipihalta maastoreitille siirtyessämme. Jouduin jarrutella hevosta, sillä ilman sitä se olisi vaihtanut suin päin laukalle. Herättelimme kuitenkin ensin lihakset käynti- ja ravityöskentelyllä ja keskityimme etenkin siirtymisiin ja temponvaihteluihin. Hyppäämisen aloitimme pienistä tukeista, joille tamma tuli vauhdilla ja ylitti ne roimalla ilmavaralla. Tiesin tamman olevan tänään normaalia energisempi, mutten ollut valmistautunut sellaisiin kenguruloikkiin, joten horjahdin heti ensimmäisessä hypyssä hevosen kaulalle. Sain kuitenkin kiskottua itseni takaisin satulaan ja Lila onneksi hoksasi himmata hieman vauhtia painopisteeni horjahdettua liian eteen. Tukkihyppelyn jälkeen tulimme vielä muutaman kerran nuolen kärjen eli kapean esteen, jossa vaadittiin hypyltä sekä tarkkuutta että pituutta. Tamma tuli tuttuun tapaansa rohkeasti, vaikka aluksi sillä meinasi olla ongelmia esteen pituuden hahmottamisessa ja innostuksissaan ajautui liian lähelle estettä. Parit ensimmäiset hypyt olisivat varmasti olleet koomista katsottavaa, mutta niistäkin selvittiin ehjin nahoin. Toppuuttelin hieman tamman menohaluja ja säädin askeleen pituutta löytääkseni paremman ponnistuspaikan, minkä ansiosta saimme tehtyä myös pari onnistunutta ylitystä.
7. marraskuuta 2016 - Ensimmäinen jälkeläinen
Marraskuun ensimmäisenä maanantaina pääsin pitkästä aikaa todistamaan varsan syntymää, kun ensikertalainen varsoja Lilypad Spider aloitti poikimisen aamutallin tienoilla. Pari edellistä varsontaa on tapahtunut kokeneiden siitostammojen toimesta yöllä, jolloin varsontojen onnistumisesta on vastannut yövahti. Lilypad astutettiin keskikokoisella täysiveriorilla, joka ei rakenteensa puolesta ole täyden kympin hevonen. Sillä on kuitenkin kapasiteettia sekä rohkeutta maastoesteille, mitä tahdoimme jalostaa eteenpäin. Toivommekin saavamme yhdistelmästä Afflicted by the Curse HAY sekä Lilypad Spider tulevaisuudessa tasokkaan kenttähevosen CIC-tason luokkiin. Tämänkertainen varsa oli sukupuoleltaan vaihteeksi ori, mikä toi mukavaa vaihtelua tammavoittoiseen vuoteen. Jo syntyessään varsin kookas orivarsa on väriltään komea, myöhemmin vielä mahdollisesti kimoutuva ruunivoikko, joka oli erittäin potra poika heti synnyttyään. Varsonta sujui ongelmitta, varsa kampesi itsensä pystyyn nopeammin kuin ehdin kissaa sanoa ja emä päästi varsan imemään terniä. Kaikki on siis paremmin kuin hyvin, kaksikko sai tutustella toisiinsa päivän ajan ja illalla tai viimeistään huomenna ne pääsevät jaloittelemaan maneesiin.
2. elokuuta 2016 - Maastoretki / kirjoittanut miivi
Tänään suunnitelmissani oli maastoretki Lilypadin kanssa. Pierre oli markkinoinut tammaa minulle oivana maastoilukaverina, jonka kanssa pääsisin tutustumaan Pohjois-Pohjanmaan lakeuksiin, sen verran mitä niitä saattoi metsästä erottaa. En ollut kuitenkaan kehdannut kieltäytyä, ja löysinkin itseni metsästä yhdessä Lilypadin kanssa jo muutamaa päivää myöhemmin. Tamma oli oikein mukava ratsastaa, ja käyttäytyi ratsastaessa yhtä mukavasti kuin hoitaessakin. Se kuulemani mukaan oli mukava ratsastaa ratsastajan antaessa hyvän kuvan itsestään sille, ja olinkin positiivisesti yllättynyt, että tälläinen, kovaääninen ja räväkkä tapaus oli ansainnut tamman luottamuksen. Se kulki herkästi allani, eikä näyttänyt välittävän metsän äänistä ympärillään. Maastoretkemme venyi lopulta lähes kaksituntiseksi, reipastahtiseksi seikkailuksi poluilla, ja jopa keskellä läheisen suomenhevostallin pihaa, jonka olin tunnistanut Kadotetuiksi suomenhevosiksi, Lylipadin omistajan toiseksi talliksi. "Joo joo, saat herkkua", en voinut vastustaa kiusausta palattuani maastoretkeltä tamman kanssa. "Ehkä me nähään vielä. Sitten kun me voitetaan sut ja Pierre seuraavissa kisoissa", naurahdin ja taputin tammaa kaulalle hyvästeiksi.
17. marraskuuta 2015 - Uutta vahvistusta brandenburgien joukkoon
Tänään saimme uutta vahvistusta brandenburginhevosiin Lilypad Spiderin muuttaessa talliin! Tamma hankittiin Saksasta brandenburgeja kasvattavalta Spiderwick-nimiseltä hevossiittolalta, eikä tamma ole suinkaan ensimmäinen tästä paikasta hankittu hevonen. Alkuvuodesta hankimme raudikon kenttätamman Odilia Spiderin ja vähän sen perään estehevosten joukkoon ruunikon Jiodine-tamman. Lisäksi meillä on varaus tallin estesukuisesta oldenburgikasvatista, joka syntyi muutamia päiviä sitten. Nuori, kimoutuvassa vaiheessa oleva Lilypad hankittiin kuitenkin kilpailemaan kenttäratsastuksessa ja jos se tulee yhtään vanhempiinsa, saadaan siitä varmasti hyvä kisahevonen kansainvälisiin CIC-tason luokkiin. Kävin katsomassa sitä kerran Saksassa ja nyt olen ollut tamman kanssa tekemisissä vasta puolen päivän ajan, eli olemme vasta tutustumisasteella. Tamma vaikuttaa kuitenkin erittäin energiseltä, mutta samalla kiltiltä hevoselta käsitellä, joten eiköhän me tulla hyvin juttuun keskenämme!
Virtuaalihevonen | A sim-game horse
